Tiina

Tinde, Tinuli, Tiinu
24 vuotta, 177cm
Ylioppilas, liikuntaneuvoja-opiskelija

Yleisesti ottaen olen empaattinen, äkkipikainen, kunnianhimoinen ja erittäin kilpailuhenkinen, mutta kuitenkin uusien tuttavuuksien kanssa alkuun aina hieman varautunut tapaus. Nauran tyhmille jutuille ja omille epäonnistumisilleni. Rakastan maitosuklaavanukasta, mansikoita ja korvapuusteja. Olen täysin tunteella elävä ihminen. En osaa monestikaan ajatella asioita pelkällä järjellä, vaan aina tunteet vie eteenpäin. Niin se on mennyt kaikissa tärkeissäkin päätöksissä. Hallan ostoon vaikutti vahvasti tunne hevosesta, vaikka se minulle tullessaa oli kuin tikittävä aikapommi, temperamenttinen ja raaka täynnä tulta ja tappuraa oleva tammanrutjake.

Eläimet ovat kuuluneet elämääni pienestä pitäen, ja kotona onkin lähes aina ollut vähintään yksi lemmikki, yleensä kissa tai pari. Vuonna 2012 muutin omaan asuntooni ja melkeinpä heti sen jälkeen iski hillitön koirakuume, jota rauhoittamaan piti hankkia maailman suloisin täystuho Mori. Morista tulette varmasti kuulemaan tässäkin blogissa vielä, vaikka tarkoitus on, että tämä blogi keskittyykin lähinnä minuun ja Hallaan. 

Opiskelen oppisopimuksella liikuntaneuvojaksi, eli käyn siis kerran kuussa koulussa viikon verran ja muuten käyn normaalisti töissä suomalaisella kuntosaliketjulla. Kesällä koulu on lomilla, joten kuumina kesäpäivinä hikoillaan vain töissä. Vapaa-aikani kulutan suurimmaksi osaksi tallilla sekä kotona koiran kanssa oleillen. Oman ajan ja levon merkitys on alkanut korostua, mitä enemmän liikunnallisia päiviä alkaa olla kalenterissani. Oma terveys ja hyvinvointi kulkee aina etunenässä ja sitten vasta muut jutut. Yksityiselämäni koki suuria myllerryksiä viime vuonna ja huomaan, että näiden ansiosta henkisiä voimavaroja on paljon enemmän kuin aikaisemmin ja osaan nauttia elämän jokaisesta päivästä täysin uudella tavalla. Myös valmentajani ovat huomanneet tämän ja elämänlaatuni parantuminen näkyy etenkin ratsastuksessa positiivisena muutoksena.

Mitä sitten tulee hevosteluun... Ratsastuksen aloitin vuonna 2000 Poni-Haassa, jossa kävin aina vuoden 2012 kesään asti. Syksyllä 2012 löysin ensimmäisen (ja ainakin toistaiseksi viimeisen) vuokrahevoseni, Mädden. Mäddeä vuokrasin sännöllisesti 3-7 kertaa viikossa viime elokuuhun asti, jolloin Halla muutti luokseni. Ratsastuskouluaikoina en hirveästi päässyt kilpailemisen makuun, sillä sopivaa kilpailukaveria ei tuntunut löytyvän. Mäddellä puolestaan en haaveista ja suunnitelmista huolimatta päässyt ikinä kilparadoille, osittain oman laiskuuteni ja osittain Mädden jatkuvan epämääräisyyden ja on off -saikuttelun vuoksi. Toistaiseksi siis ratsastuksellinen ansioluetteloni on melko mitätön, mutta siihen toivottavasti saadaan Hallan kanssa muutos. Haaveenani on joskus nousta kansalliselle tasolle (ja pärjätä siellä edes jotenkin), mielellään tietysti jo Hallan kanssa ja jonkinmoisena pitkän tähtäimen tavoitteena olisikin päästä jonain kauniina päivänä Suomenhevosten Kuninkaalisten pääluokkaan kilpailemaan. Vielä sinne on kuitenkin pitkä matka lajista riippumatta, niin ratsastajalla kuin hevosellakin. Tällä hetkellä koen olevani keskivertoharrastelija, rakastan rankkoja valmennuksia, mutta myös metsäpolulla löntystelyistä. En koe missään nimessä olevani "tätiratsastaja", vaan haluan edetä ja päästä kilpailemaan harrastuksessani.  Äkkipikaisen luonteeni kanssa olen vuosien kanssa saanut opetella paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä hevosharrastuksen saralla. Vielä on paljon opeteltavaa ja heikkouksien vahvistamista edessä, mutta kyllä tämä tästä!

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Olisn kiinnostunut opiskelemaan liikuntaneuvoajaksi oppisopimuksella, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta en ole löytänyt oppisopimuskoulutuspaikkaa. Mistä ja miten sait oppisopimuskoulutuspaikan? Asutko missäpäin ? :) Olitko sähköpostitse tai puhelimitse yhteydessä yritykseen, vai menitkö paikanpäälle tapaamaan? :) Kiitos jos viitsit auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! :)
      Pääkaupunkiseudulla asun ja työskentelen, lähijaksot suoritan Pajulahden urheiluopistolla. Olen itse aika onnellisessa asemassa oppisopimusopiskeluja ajatellen, että olen ollut tällä kyseisellä kuntokeskuksella töissä jo useamman vuoden asiakaspalveluhommissa ennen opiskelemaan lähtemistä ja tätä kautta oli helppo lähteä keskustelemaan tulevaisuudesta. Pienten neuvottelujen kautta yhdessä pomoni kanssa päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että opiskelu on molemmille osapuolille hyvä vaihtoehto. Yleensä yrittäjät ja etenkin seurat ovat suopeita oppisopimus-jutuille, koska oppisopimuksesta hyötyy myös yritys ja työsopimukset ovat oppisopimuksen ajan aina määräaikaisia. Kannattaa vaan rohkeasti kysellä eri seuroilta, yrityksiltä ja yhdistyksiltä, varmasti löytyy joku, jolle kelpaa innokas oppija ja työntekijä! Itse jos kuntokeskukseen hakisin, kävisin paikan päällä kyselemässä esimiestä tai hänen yhteystietojaan ja sitä kautta olisin yhteydessä. Seuroille ja yhdistyksille yleensä löytyy yhteystiedot suoraan netistä, joten joko soittaisin tai laittaisin sähköpostia. Yleensä kuitenkin esimiehet paikasta riippumatta ovat niin kiireisiä, että sähköposti on varmin tapa saada asiansa perille. :) Muistat vain mainita että myös yritys hyötyy sopimuksesta :D Tsemppiä!

      Poista

Hei lukija,

Huomaathan, että kommenttien valvonta on otettu käyttöön! Kommenttisi julkaistaan kirjoittajan hyväksynnän jälkeen, joten ethän turhaan lähetä kommenttiasi useaan kertaan. Asiattomat kommentit jätetään heti kättelyssä julkaisematta.

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥