Parturointipäivä ja ikuista pohdintaa klippauksesta

Sunnuntaina koitti vihdoin ja viimein se kauan odotettu hetki, kun otin mörköä niskasta kiinni ja parturoin ponin. Klippaus meni yllättävän hyvin ja olen melko tyytyväinen työn jälkeen, vaikken koskaan ennen elämässäni olekaan klipannut hevosta. Jätin pään ja jalat klippaamatta ja en sanoisi, että rajat ovat täydelliset, mutta ensimmäiseksi klippaukseksi ihan mukiinmenevät. Hallalla on onneksi sen verran kiva karva, että pienet mokat ei juurikaan näy karvassa. Alkuun Halla hieman kauhisteli ääntä, mutta hetken päästä rauhoittui ja alkoi jopa nauttia klippaamisesta. Klippaamiseen sain kaiken kaikkiaan kulutettua aikaa noin 2,5h mikä on omaan makuuni yllättävän tehokkaasti suoriuduttu. Onneksi mulla on hieno ponski, joka jaksoi olla nätisti lähes koko klippauksen ajan vaikka mamma sekoili ympärillä vähän väliä. Ja iso kiitos apujoukoille, ilman teitä en varmasti olisi saanut edes klipperiä toimimaan! :D

Klippausta olen miettinyt koko talven, sen plussia ja miinuksia. Viime talvena Halla klipattiin alkutalvesta ennakoivana, ettei kasvattaisi sitä suomiputeille tyypillistä villatakkia, eikä sitä turkkia sitten ikinä tullutkaan. Tänä talvena Halla kasvatti huomattavasti tuuheamman ja tiheämmän talvikarvan kuin vuosi sitten. Vieläkään se ei ole ollut sellainen turkki, mitä monilla suomenhevosilla näkee talviaikaan, mutta nyt selkeästi karvaa oli yli tuplasti ja kuuma tuli pienestä ravityöskentelystäkin. Kunnon äkillinen romahdus ei voinut olla kyseessä, sillä Halla oli ja on aina ollut terve. Pohdin klippaamista pitkään ja vasta viime estetunnin jälkeen totesin, että asialle on pakko tehdä jotain.

Klippaaminen on asia, josta keskustellaan aina talvisin hevospiireissä paljon, ja se jakaa mielipiteitä.
Toisten mielestä klippaaminen on turhaa, tai jopa väärin hevosta kohtaan. Puollan kuitenkin itse enemmän toista kantaa, ainakin meidän tilanteessa.

• Halla asuu maneesitallilla, jossa se on vähintään puolet vuorokaudesta sisätiloissa. Suojaa tuulelta ja sateelta on siis tarjolla.
• Ulkona Halla on ollut loimitettuna myös pidemmällä karvalla ja nyt klipattuna sillä on normaalia enemmän päällä. 
• Isoin syy klippaamiseen on treeneissä ja niiden jälkeisissä toimissa. Tulevaa kautta ajatellen on tärkeää, että pääsemme jo nyt kevään korvilla treenaamaan kunnolla ja tavoitteellisesti sekä sileällä että esteillä. Pitkällä karvalla alkuverryttely riitti saamaan hevosen hikeen ja pitkätkään palauttelukäynnit eivät tarpeeksi tasanneet hengitystä. Näin ollen pitkä karva söi myös hevosen tehoja treeneistä. Jos mietityttää, miten niin muka syö tehoja, niin kokeilkaapa laittaa toppavaatteet päälle ja mennä salille treenaamaan. Voi olla, että hiki virtaa melko nopeasti ja runsaasti. Niinpä siis treenin jälkeen lähes poikkeuksetta hevonen oli litimärkä - kuin pesusta tullut. 
• Kuivattamisessa meni tuntikausia ja käydessäni usein aamulla ennen töitä liikuttamassa Hallan, ei ollut mahdollisuutta edes ratsastaa kunnolla, ettei hevonen hikoilisi liikaa, koska se piti saada kuivaksi ja tarhaan ennen kuin lähdin töihin. Lisäksi kuivattaminen oli jatkuva ongelma loimien loppuessa kesken tai jäädessä märiksi, kun tallin kuivari ei saanut kaikkia +-50 hevosen loimia kuivaksi sadepäivänä. Hetkiä, jolloin toivoin yli kaiken solariumia talliin...
• Klippauksen ja kaiken sen karvan alta paljastui myös muutama pahkura mahasta, joita ei edes karvan alta huomannut. Oletan näiden olevan lievää allergista reaktiota heinän muuttuessa muutamia päiviä sitten rajusti olkisesta vihreään ja ravinnerikkaaseen heinään. Nyt allergiset reaktiot ja muutkin haaverit tai muutokset ihossa on helpompi havaita.
• Pinnallisin syy klippaamiseen on tietysti ulkonäkö. Ulkonäkö ei ollut kriteerinäni klippauksesta päättäessä, mutta pakko se on todeta, että nyt parturoinnin jälkeen Hallan kauneus sekä hienot liikkeet tulevat paremmin esiin. Halla on ja tulee olemaan minulle se maailman kaunein ja hienoin hevonen, mutta siisti ja huoliteltu ulkonäkö nostaa pisteitä. Pullaponille hyvästit ja iloiset tervehdykset + peukutukset sporttihepalle!

Nämä ovat syitä, miksi päädyin klippaamaan Hallan. Jokaisella on tietysti omat syynsä klipata tai jättää klippaamatta hevosensa. Tärkeintä on ajatella hevosen hyvinvointia, se mikä sopii yhdelle hevoselle ei välttämättä sovi toiselle.

Minkälaisia klippauskokemuksia teillä on? 

Oletko itse klippauksen puolesta vai vastaan?

Two feet move your body, four feet move your soul

Mitä ihmettä, Hallanvaarassa on vielä eloa!

Ehkä tässä kohtaa kannattaisi kysyä, mitä järkeä on ylläpitää säännöllisen epäsäännöllisen aktiivista blogia, johon tulee postauksia silloin tällöin. Olen usein miettinyt blogin hyvästelyä, mutta aina kaipaan takaisin ruudun ja kirjoittamisen ääreen. Postauksien luonnoksia alkaa olemaan tiedostoissa enemmän kuin varsinaisia postauksia, eli ei voi syyttää ettenkö olisi monesti yrittänyt olla aktiivinen. Monesti postaukset jäävät ajanpuutteen tai sopivien kuvien vuoksi julkaisematta ja sitten unohdan kuukausiksi koko blogin. Nyt taas kevätauringon paistaessa ikkunasta ja elämän hymyillessä sitä kaipaa pientä irtautumista tästä todellisuudesta. Siispä ainakaan toistaiseksi en aio hyvästellä tätä henkireikää ja harrastusta, mutta suhteeni bloggaamiseen ei ehkä ole niin intiimi kuin muiden bloggaajien. Vieläkään en halua alkaa stressaamaan postauksien ulossaannissa, vaan jos on asiaa niin silloin julkaisen jotain. Ja koska kameran ulkoiluttaminen on viime aikoina ollut nollissa, laadukkaitten kuvien näkeminen blogissa tulee olemaan harvinaista herkkua. Koitankin siis panostaa kuvien sijaan sisältöön muuten.

Hallalla menee hyvin. Sileällä Halla on tasoittunut hurjasti ja työskentelee rehellisesti kaikissa askellajeissa. Kiire vielä välillä on ja huonojakin päiviä sattuu kohdalle, mutta hyvinä päivinä ratsastaja on selässä yhtä hymyä ja virnettä! Olemme saaneet myös tiimiimme yhden käsiparin lisää, kun vuokraaja aloitti tammikuussa Hallan kanssa. Vuokraajamme on taitava ja erittäin pitkän pinnan omaava pitkän kaavan hevosharrastaja ja sopii porukkaan kuin nenä päähän! Vihdoinkin löysin meidän remmiin kaipaamamme lisän ja saan itse yhden tai kaksi tallivapaata viikossa. :)
Puolen vuoden hyppytauko on selvästi tehnyt Hallan (ja minun) päälle hyvää ja innokkuus hyppäämistä kohtaan on katossa. Ollaan nyt kaksi kertaa hypätty tauon jälkeen ja pakko sanoa, että molemmilla kerroilla hyppääminen on tuntunut ihan mielettömän siistiltä! Yhteispeli toimii minun ja Hallan kanssa paremmin kuin aikaisemmin ja osaamme jo puolin ja toisin lukea toisiamme. Itse en mene paniikkiin ja ala hermoilla, vaikka Halla menisikin kovaa, sillä kyllä se yli hyppää jos vain näyttää oikean esteen sille. Huomenna perjantaina palataan pitkästä aikaa kunnon valmennuksiin, kun päästään taas Piia Pantsun valvovan silmän alle. Kauhun ja innon sekaisin tuntein odotan, mitä Pantsu sanoo kehityksestämme.

Keväälle ja kesälle uskallan jo haaveilla erilaisia tavoitteita ja merkkipaaluja, mutta vielä en uskalla lyödä mitään suunnitelmia lukkoon ennen kuin logistiikkaongelmat Hallan kuljetuksen suhteen ratkaistaan. Toivottavasti niihinkin löytyy vielä jokin ratkaisu.

Kesää odotellessa ♥