Two feet move your body, four feet move your soul

Mitä ihmettä, Hallanvaarassa on vielä eloa!

Ehkä tässä kohtaa kannattaisi kysyä, mitä järkeä on ylläpitää säännöllisen epäsäännöllisen aktiivista blogia, johon tulee postauksia silloin tällöin. Olen usein miettinyt blogin hyvästelyä, mutta aina kaipaan takaisin ruudun ja kirjoittamisen ääreen. Postauksien luonnoksia alkaa olemaan tiedostoissa enemmän kuin varsinaisia postauksia, eli ei voi syyttää ettenkö olisi monesti yrittänyt olla aktiivinen. Monesti postaukset jäävät ajanpuutteen tai sopivien kuvien vuoksi julkaisematta ja sitten unohdan kuukausiksi koko blogin. Nyt taas kevätauringon paistaessa ikkunasta ja elämän hymyillessä sitä kaipaa pientä irtautumista tästä todellisuudesta. Siispä ainakaan toistaiseksi en aio hyvästellä tätä henkireikää ja harrastusta, mutta suhteeni bloggaamiseen ei ehkä ole niin intiimi kuin muiden bloggaajien. Vieläkään en halua alkaa stressaamaan postauksien ulossaannissa, vaan jos on asiaa niin silloin julkaisen jotain. Ja koska kameran ulkoiluttaminen on viime aikoina ollut nollissa, laadukkaitten kuvien näkeminen blogissa tulee olemaan harvinaista herkkua. Koitankin siis panostaa kuvien sijaan sisältöön muuten.

Hallalla menee hyvin. Sileällä Halla on tasoittunut hurjasti ja työskentelee rehellisesti kaikissa askellajeissa. Kiire vielä välillä on ja huonojakin päiviä sattuu kohdalle, mutta hyvinä päivinä ratsastaja on selässä yhtä hymyä ja virnettä! Olemme saaneet myös tiimiimme yhden käsiparin lisää, kun vuokraaja aloitti tammikuussa Hallan kanssa. Vuokraajamme on taitava ja erittäin pitkän pinnan omaava pitkän kaavan hevosharrastaja ja sopii porukkaan kuin nenä päähän! Vihdoinkin löysin meidän remmiin kaipaamamme lisän ja saan itse yhden tai kaksi tallivapaata viikossa. :)
Puolen vuoden hyppytauko on selvästi tehnyt Hallan (ja minun) päälle hyvää ja innokkuus hyppäämistä kohtaan on katossa. Ollaan nyt kaksi kertaa hypätty tauon jälkeen ja pakko sanoa, että molemmilla kerroilla hyppääminen on tuntunut ihan mielettömän siistiltä! Yhteispeli toimii minun ja Hallan kanssa paremmin kuin aikaisemmin ja osaamme jo puolin ja toisin lukea toisiamme. Itse en mene paniikkiin ja ala hermoilla, vaikka Halla menisikin kovaa, sillä kyllä se yli hyppää jos vain näyttää oikean esteen sille. Huomenna perjantaina palataan pitkästä aikaa kunnon valmennuksiin, kun päästään taas Piia Pantsun valvovan silmän alle. Kauhun ja innon sekaisin tuntein odotan, mitä Pantsu sanoo kehityksestämme.

Keväälle ja kesälle uskallan jo haaveilla erilaisia tavoitteita ja merkkipaaluja, mutta vielä en uskalla lyödä mitään suunnitelmia lukkoon ennen kuin logistiikkaongelmat Hallan kuljetuksen suhteen ratkaistaan. Toivottavasti niihinkin löytyy vielä jokin ratkaisu.

Kesää odotellessa ♥