tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kehitystä kuvina

Halla on ollut omistuksessani nyt noin yhdeksän kuukautta. Se ei loppupeleissä ole pitkä aika, varsinkaan jos puhutaan lihasten kasvattamisesta ja perusratsastettavuuden työstämisestä. Saan ainakin triplata tuon määrän ennen kuin oikeasti jotain isompaa on saatu aikaiseksi. Mutta onneksi jo näinkin lyhyessä ajassa muutoksia on tapahtunut parempaan suuntaan.

 
Halla elokuussa 2013     --     Halla huhtikuussa 2014
Näistä kuvista voi jo selkeästi huomata, että lähtökohtatilanne on aika karu. Hevonen on kulmikas eikä näkyviä lihaksia juurikaan ole. Kaula esimerkiksi on aivan väärän mallinen samoin kuin takamuskin. Uudemmat kuvat ovat viime viikolta ja näistä huomaakin jo, että koko hevosen ylälinja on parantunut, alakaula kutistunut ja peppua tullut lisää. Myös maha on näemmä pyöristynyt, vieläkään se ei tosin ole lihava, sillä kylkiluut tuntuvat ilman voimankäyttöä :D Lisäksi kuvista erottaa selvästi, miten Hallan väritys on muuttunut kesän ja talven välissä, mikä on mielestäni aika erikoista.

Ratsastuksellisesti kehitystä on myös tapahtunut hurjasti. Alkuun Halla vältteli kuolaintuntumaa ja pakeni helposti kuolaimen taakse, jolloin se pääsi myös juoksemaan ratsastajan alta. Pitkälti alkukuukaudet meillä olikin pelkkää kaahottamista ja vasta talven aikana ollaan kunnolla päästy jyvälle siitä, mikä vauhti on sopiva. Vieläkin laukan kanssa on paljon tekemistä, mikä pitkälti johtuu Hallan huonosta kunnosta ja tasapainosta. Esteillä puolestaan on löydetty yhteinen sävel ja mysteerisiä kieltoja ei ole enää tullut. Alkuaikoina Halla siis kielteli milloin millekin esteelle, eikä syytä kieltelylle selvinnyt. Nyt kuitenkin Halla antaa myös esteillä ratsastaa ja ratsastajan tuoda kunnolla esteelle sekä päättää vauhdista. Nyt ei myöskään ihan joka väliin tarvitse tehdä voltteja, vaan mopo pysyy käsissä (ja tulee jopa esteiden välillä takaisin!!) lähes aina. Kaikesta huolimatta olen enemmän kuin tyytyväinen meidän edistykseen.

Halla elokuu 2013
Halla huhtikuu 2014
Vielä on paljon tehtävää ja työstettävää, mutta nyt vain jatketaan samaan malliin johdonmukaista treenaamista ja pidetään tavoitteet korkeana! Kiinnostaisiko teitä lukijoita kuulla lisää meidän lähi- ja pitkän tähtäimen tavoitteista (ja haaveista)?

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Road trip to Niinisalo

Sunnuntaina 20.4. pakattiin kimpsut ja kampsut sekä hevoset autoon ja lähdettiin Heinin ja tukijoukkojen (lue: kuskien) kera köröttelemään kohti Niinisaloa! Vanha sika-auton nokka nytkähti tallin pihasta noin tunti alkuperäistä arviota myöhemmin, eli liikkeelle lähdettiin noin yhdeltä päivällä. Aurinkoinen pääsiäispäivä siivitti matkantekoa, josta muodostuikin pitkä ja raskas reissu kaikille matkantekijöille. Mutkien ja pelottavien hiekkatie-erikoiskoepätkien jälkeen löydettiin perille Niinisalon maastoesteille ja sitten eikun loikkimaan!

Kerrottakoot vielä, että itsehän olin ensimmäisten esteiden nähtyäni selässä aivan paskajäykkänä, että en varmana hyppää ja me mennäänkin Hallan kanssa vaan noita maassa lojuvia risuja. Onneksi oli kaveri mukana, joka kokeneempana hyppääjänä meni edeltä ja sitten uskaltauduin itsekin hyppäämään. Halla ei epäröinyt esteitä hetkeäkään! Se loikki mennen tullen kaikki kummallisimmatkin esteet ilman kyttäämistä ja alashypynkin tuli kuin vettä vaan vaikka kuski roikkui paniikinomaisesti kyydissä. Tällä reissulla kyllä oli Hallan jarrut jääneet kotiin ja pahasti, minkä vuoksi jouduin välillä ottamaan kovemminkin kiinni, kun ei neiti meinannut pysähtyä millään. Onneksi meno vähän rauhoittui loppua kohden ja päästiin yhdessä nauttimaan menosta ilman takakireää kuskia ja yli-innokasta nelijalkaista. Selkeästi maastoesteet on kyllä Hallan juttu, sillä se ihan syttyi päästessään kiertämään pienen radan treenien lopussa. Eiköhän me vielä palata tämän kesän aikana maastoesteille... ;)

Lopuksi vielä hieman kuvasaastetta päivältä (lisää kuvia tulee jahka Heiniltä saan loput kuvat)

Alkuverryttelyä Makroilla, kumpikohan hyppäsi enemmän, kuski vai putte?



Tämä este osoittautui sekä kuskille että hevoselle vaikeimmaksi esteeksi, sillä paikkaa ei meinannut millään löytyä.
Päädyttiin joka hyppykerralla aivan liian pohjaan, mutta hienosti Halla pelasti tunarin kuskinsa pinteestä kerta toisensa jälkeen!


Radan pelottavin este, kiinteä ja iso tumma laatikko, mikä edestäpäin näytti paljon pelottavammalta ja isommalta...

"Mites tästä nyt muka pitäisi mennä?"

"No annappa kun mestari näyttää!"

Tosielämän Emma ja Polle... (Huomatkaa miten hyvin ponski venyy!)

Viimeinen venytys ja se on siinä!

Sneak peek!

Pientä esimakua meidän eilisistä pääsiäisriennoista! Kattavampaa postausta tulossa myöhemmin ;)


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Påsk

Tänään aamu alkoi aikaisin, kun suuntasin Eriksnäsiin ystäväni Veeran kisahoitaja-apulaiseksi Skaran järjestämiin seurakoulukilpailuihin. Hierveän suurta hommaahan mulla ei hoitajan merkeissä ollut, kiitos Veeran, joka on hyvin omatoiminen kilpailija. :D Niinpä keskityin suurimmaksi osaksi kuvailemaan suorituksia. Ihanaa, kun sattuikin niin aurinkoinen ja lämmin kisapäivä, että pystyi huoletta istuskella katsomossa kentän laidalla ohuemmassakin hupparissa.


  

Meidän koulutunti peruuntui tältä päivältä, joten lähdettiin sitten Hallan kanssa maastoilemaan! Käytiin parin tunnin tutkimusmatkailulla ja löydettiin loistava laukkasuora sekä treenattiin vähän mäkilähtöjä, eli peppulihastreeniä mäissä. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen siitä, että mulla on noin upea suomenhevonen omistuksessani! Kävellessä pitkin metsäpolkuja tai katsellessa maisemia hiekkakuoppamäen huipulta aika tuntuu pysähtyvän. Sitä on vain siinä hetkessä.

Loppulomalle ei ole suurempia varmistettuja suunnitelmia. Sunnuntaina saattaa olla, että lähdetään Hallan kanssa päiväreissulle, mutta mikään ei ole vielä satavarmaa. Aion nyt kuitenkin levätä ja ottaa hevosteluunkin kevyemmän ja rennomman otteen hetkeksi. Aina ei vaan jaksa paiskia töitä sata lasissa, vaan välillä täytyy myös pystyä hengähtämään. Tämän pääsiäisen hengähdän ja nautin olosta Hallan sekä omien läheisteni kanssa mitä parhaimmasta säästä. Ensi viikolla on sitten kouluviikko ja tuleekin taas muutaman päivän ratsastustauko. Ensi viikolla täytyy myös muistaa hoitaa Hallan ja Morin rokotukset...


Ihanaa, rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä teille kaikille 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Treenipäiväkirja: Pantsun valmennus

Viime perjantaina 11.4. kävi meidän kotitallilla hirveä kuhina. Aamulla yhdeksältä tallin viereisellä parkkipaikalla oli jo useita autoja sekä vieras traileri, täysin poiketen normaalista perjantaiaamusta. Poikkeusjärjestelyt aiheutti maankuulu Piia Pantsu, joka saapui tallillemme valmentamaan kisakautta aloittelevia ratsukoita sekä muita harrastelijoita. Myös kuunteluoppilaita maneesin laidalla riitti. Itse pääsin Pantsun ensimmäiseen valmennusryhmään, joten vältyimme pahimmalta kuhinalta. Tällä kertaa olimme ilmoittautuneet kouluvalmennukseen, sillä halusin testata myös Pantsun rankoiksi ja vaativiksi kehutut koulukiemurat. Sitten ei kun härkää sarvista, likka aamusta varhain ylös ja puunaamaan hevosta. Halla sai myös vakavasti otettavan kouluratsun tyyliin oikein pintelit jalkaansa ja näytti aivan siltä kuin olisimme olleet kisoihin lähdössä. Tai siis ainakin mun silmääni.

Omat odotukset eivät meidän osalta olleet kovin suuret, sillä tiedostin jo hyvissä ajoin, että Hallan kestävyyskunto tuskin riittää pitkiin laukkatyöskentelyihin ja muutenkin raskaaseen koulutuntiin. Tavoitteenani olikin suoriutua tunnista rennosti ja hyvillä mielin ja päästä näyttämään Piialle meidän edistymisaskelia. Kehuja edistymisestä tulikin reippaasti ja kannustusta sekä hyviä neuvoja jatkoa ajatellen saimme kotiinviemisiksi.





Alkuun verryttelimme rauhassa kevennellen ja taivutellen hevosia volteilla ja avoilla. Halla oli alkutunnista melko tahmea ja jäykkä, se ei halunnut tulla rehellisesti avuille ja yritti pyristellä taivutuksia vastaan. Halla kuitenkin rentoutui muutaman avon jälkeen ja sai Piialtakin kommentin, että hevonen selvästi rentoutuu nopeammin taivutuksilla ja rauhallisilla otteilla, näitä siis jatkossakin käytämme treeneissä apuna. Samaa harjoitusta jatkoimme laukassa, joka ei ollut ihan niin helppo juttui kuin ravissa. Halla kuitenkin pysyi hienosti avuilla eikä vetänyt itseään vahvaksi ja pitkäksi tai alkanut kaahottaa, kuten yleensä laukassa kun tehdään vaikeita juttuja.Verryttelyn jälkeen siirryimme ympyrälle harjoittelemaan sulku- ja vastataivutuksia ensin käynnissä, sitten ravissa ja loppuun laukassa. Hallalle tällaiset treenit ovat erittäin haastavia mutta samalla myös hyvin kehittäviä. Käynti ja ravitehtävät sujuivat oman mittapuun mukaan hyvin, mutta laukassa Hallan heikohkon tasapainon vuoksi keskityimme vain suoruuteen ja hyvän rauhallisen laukan ylläpitämiseen väsymyksestä huolimatta. Mielestäni on turha vaatia hevoselta liikoja, sillä se ei loppupeleissä palvele ketään osapuolta. Kyllä me vielä päästään laukkasulkuja hinkkaamaan vaikka millä mitalla, mutta niiden aika on sitten myöhemmin. Loppuun vielä keventelyt eteen alas ja pieniä pätkiä askeleen pidennyksiä rauhallisessa temmossa.

Kaiken kaikkiaan olin hyvin tyytyväinen valmennukseen ja odotan innolla seuraavaa valmennusta toukokuun lopussa! Vielä en tiedä, nähdäänkö meidät seuraavassa Pantsussa sileällä vai hyppäämässä, aika näyttää. Tärkeimpinä kotiläksyinä valmennuksesta tuli laukan työstäminen ja kehittäminen sekä tuo kuvissakin näkyvä järkyttävä istuntavirhe. Ai että olenkin sättinyt itseäni tuosta könötyksestä ja noista kyynärpäistä, täytyy nyt äkkiä saada koulusatula hankittua ja meidän kouluvalmentaja vahtimaan mun istuntaa. Hevonen sai Pantsulta paljon kehuja kehittymisestään ja ravista, joka oli Piian mukaan laadukas, rauhallinen ja tasainen. Minä puolestani sain positiivista palautetta oman ratsastukseni osalta, sillä viime vuoden loppuun verrattuna oma ratsastamiseni on parantunut sekä aktivoitunut huomattavasti enkä jää enää niin passiiviseksi. Näillä eväillä jatketaan siis treenejä kohti kesää!


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Uusi alku

"Every story has an end
But in life every end
Is a new beginning"


Miten aloitetaan alusta? Tai voiko edes aloittaa alusta? Miksi edes puhua "alusta aloittamisesta", miksei tämä ole vain seuraava sivu mun kirjassani? Paljon kysymyksiä pyörii päässä. Tämän uuden blogin aloittamista mietin pitkään ja hartaasti. Jaksanko aloittaa kaiken alusta? Mitä jos tässäkin käy niin kuin aikasemmin ja kyllästyn bloggaamiseen, tai aika ei riitä enää? Aikaa ei ihmisellä yksinkertaisesti ole enempää kuin mitä on annettu. Se, miten sen käyttää on taas asia erikseen... Mutta koskaan ei voi tietää jos ei edes yritä ja loppupeleissä, mitä siinä menettää? Rikkauttahan se vain on, että pystyy yrittämään uudelleen pettymyksistä huolimatta. Eikun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, sanoo suomalainen!

Toinen kysymys, mitä huomasin pähkäileväni monesti (ja osittain mietin vielä yhä edelleen tätä kirjoittaessa) oli vanhan blogin linkittäminen uuteen. Olisiko pitänyt vain antaa vanhan blogin painua unholaan ja aloittaa kaikki ihan alusta, keräten kaikki uudet lukijat sun muut. Mutta tästä epävarmuudesta huolimatta päätin linkittää vanhaan Iltapäiväpullaan tämän uuden blogin. Tavallaan on itselleni lohdullisempaa ajatella, että tämä ei ole alusta aloittaminen tai osoitus, että olisin luovuttanut Iltapäiväpullan kanssa. Iltapäiväpulla jää siis ainakin toistaiseksi nettiin ja on edelleen luettavissa. On siellä mulle paljon tärkeitä tekstejä, joita en haluaisi noin vain heittää roskikseen. Olkoot Iltapäiväpulla eräänlainen elämänvaiheen alku, keskikohta ja loppu. Epilogi uudelle tarinalle, jonka kerron teille tässä ja nyt. Tarina minusta ja (kliseisesti) siitä, kuinka ikuisen haaveilijan unelmista voi tulla totta. Päiväkirja elämästä kuvankauniin suomenhevostammani, Hallan kanssa.

Huomaan kaipaavani monesti kirjoittamista. Sitä pientäkin vertaistukea lukijoilta ja kanssabloggaajilta hevosarjen ylä- ja alamäissä. Ja pelkkää pitkää ja mutkikasta vuoristorataahan tämä meidän yhteiselo jukuripäisen kuumakaisan kanssa on! Enkä nyt siis puhu vain hevosen tammamaisesta luonteesta (note to self: älä enää IKINÄ osta tammaa!), vaan myös omista tavoitteista, haaveista ja suunnitelmista Hallan kanssa. Yhtä lailla olisi hyvä saada johonkin purettua mietteitä hevosharrastuksesta, sillä se on työn/opiskelun lisäksi oikeastaan ainoa edes vähän tavoitteellinen juttu mun elämässä tällä hetkellä. Jostain on pakko karsia.

Tämän pränikän blogin suhteen olen tehnyt muutamia uudistuksia vanhaan nähden uuden nimen ja ulkoasun lisäksi. Tarkoitus on jatkossa pysyä vain hevosaiheisissa postauksissa. Tottakai heppatytön arkeen kuuluu myös paljon muutakin ja voi olla, että pari hevosetontakin postausta eksyy seuraan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Muutenkin aion jatkossa kirjoittaa blogia enemmän itselle, kuin päiväkirjana tai muistiona. Tottakai arvostan jokaista kommenttianne ja toiveita postauksista ynnä muusta saa mielellään esittää! Koitan kuitenkin olla ottamatta paineita kirjoittamisesta ja kirjoitan silloin, kun on jotain asiaa. Mikäli sinua kiinnostaa lukea ja tutustua tarkemmin, yläpalkista löydät nyt kunnolliset esittelyt sekä minusta että Hallasta ja muuta epäoleellista tietoa meihin liittyen, vihdoinkin! Myöhemmin on tarkoitus myös postata hieman meidän historiasta erikseen ja yhdessä.

Mutta sen enempää jaarittelematta, tervetuloa - sinä rakas lukija, tai satunnainen kävijä - seuraamaan tämän tiimin edesottamuksia, toivottavasti viihdyt seurassamme ja muista, että mielipiteesi on meille tärkeä!