tiistai 28. lokakuuta 2014

Motivaatiomörkö

Syksy tuli ja lehtien lähtiessä myös motivaatio on karissut jonnekin teille tietymättömille niin blogin kuin itse harrastamisenkin suhteen. Suurimpana syynä viime aikojen laiskotteluun on ollut yksinkertaisesti ajanpuute, sillä tänä aikana olen itse muuttanut uuteen kotiin ja koulukin on taas alkanut töiden ohessa. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen joten ensimmäisenä on karsittava valmennuksista ja kaikesta muusta ylimääräisestä.

Ehkä isoin ongelma itsensä motivoinnissa on tämä tavoitteettomuus. Olen itse aikamoinen taivaanrannan maalari, joten tavoitteet ovat yleensä kunnianhimoisia ja "huippuhyviä", mutta niiden toteuttaminen jää aina puolitiehen. Minun on vaikeaa olla johdonmukainen ja asettaa pieniä saavutettavissa olevia tavoitteita jotka tukisivat suurempaa haavettani. Monesti pienien tavoitteiden saavuttaminenkin kariutuu siihen, että pidän niitä liian helppoina ja itsestäänselvyyksinä ja sitten sillä verukkeella kusetan itseäni ettei minun tarvitse asettaa sellaisia tavoitteita. Hoen aina töissä asiakkaillemme ettei ole tekosyitä ja kun tuntuu siltä ettei jaksa, niin aina jaksaa vielä vähän lisää koska pitkälti kaikki on vain omasta päästä kiinni. Nyt pitäisi itsekin alkaa kuuntelemaan omia neuvoja ja alkaa toteuttamaan niitä ratsastuksen parissa. Mikään ei ole mahdotonta jos raaskii nähdä vaivaa asian eteen! Mitään ei myöskään tapahdu jos aina antaa itselleen periksi. Näillä puheilla tää likka ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyy harrastuksensa parissa!



Milloin sinulla on viimeksi ollut motivaatiomörkö kylässä ja kuinka olet sen selättänyt? Entä minkälaisia tavoitteita teillä on tällä hetkellä ratsastuksen suhteen?


Halla voi silti kaikesta huolimatta hyvin. Halla muutti kuun puolivälissä uuteen karsinaan, pysyttiin kuitenkin edelleen samassa tallissa, mutta nyt tammalla on uudet ihanat naapurit ja neitokainen viihtyy huomattavasti paremmin uusien naapureidensa seurassa. Toissaviikolla Halla sai nauttia vapaista ja lihashuoltopäivistä, kun hieroja kävi kolmesti availemassa jumiutuneita lihaksia. Hierontakuurin jälkeen Halla on ollut selkeästi energisempi ja liikkunut paremmin (jahka vain taas malttaa keskittyä tekemiseen). Parin pakkaspäivän piristämänä neiti oli melkoisen pirtsakka ratsastaessa ja muutamat köyrimisetkin se esitti hienosti alkuraveissa. Itse tyydyin vain nauramaan tilanteelle, sillä eihän tuo osaa tiputtaa ratsastajaa selästään vaikka se yrittäisi kuinka!

Tällä hetkellä edetään rauhallisesti ja tutkaillaan mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan. Minä koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas kunnolliseksi heppatytöksi. Se projekti alkaa heti tänään, kun könyän taas poniseni selkään parin päivän ratsastusvapaan jälkeen. Tällä viikolla olisi ajatuksena päästä myös temppuilemaan puomien ja/tai kavalettien kanssa, katsotaan kuinka käy!

Toivottavasti teillä lukijoilla on kivasti käynnistynyt lokakuun viimeinen viikko! 
Muistakaa että enää kahdeksan perjantaita jouluun!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Miksi suomenhevonen?

Tänään, 6.9. juhlitaan Suomenhevosen päivää. Suomenhevonen on ollut tärkeä osa Suomen ja suomalaisuuden historiaa, se on ollut mukana rakentamassa ja puolustamassa meidän yhteistä kotimaatamme. Ilman suomenhevosta meillä ei ehkä olisi itsenäistä Suomea. Niinpä kunnianosoituksena suomenhevoselle, meidän omalle ja ainoalle kotimaiselle hevosrodulle, päätin pohtia omakohtaisesti, miksi suomenhevonen on minulle juuri se oikea hevonen.

Suomenhevonen on monipuolinen. Se sopii mainiosti niin nopeaksi ravuriksi, hienostuneeksi kouluhevoseksi, säpäkäksi esteratsuksi, pelottomaksi kenttäratsuksi kuin vahvaksi työhevoseksikin. Mahdollisuudet suomenhevosen kanssa työskentelyyn ja harrastamiseen ovat rajattomat. Suomenhevoselle käy kaikki. Suomenhevonen ei ehkä ole maailmanluokan kouluratsu tai hyppää talojen kokoisia esteitä, mutta se on tasainen ja varma suorittaja, joka yrittää aina parhaansa. Se on omimmillaan aina, kun se saa tehdä yhdessä tärkeän ihmisensä kanssa, touhuta ja puuhastella sekä olla mukana kaikessa mitä sen ympärillä tehdään.

Suomenhevonen on vahva, sitkeä ja periksiantamaton. Se jaksaa suomalaisella sisullaan pusertaa viimeisillä voimillaan loppuun asti, sillä se tietää että lopussa aina kiitos seisoo. Suomenhevonen ei protestoi, jos sen on lähdettävä töihin kaatosateessa tai lumipyryssä. Suomenhevonen on myös vaatimaton, sille riittävät kuivat ja puhtaat kuivikkeet, riittävä ruoka sekä rakastava koti. Se ei tarvitse kullattuja kaltereita tai parhainta ratsastuspohjaa ollakseen onnellinen ja tehdäkseen myös omistajansa onnelliseksi. Suomenhevonen ymmärtää silti hyvän päälle, eikä koskaan kieltäydy ylimääräisestä porkkanasta tai leipäpalasta.

Suomenhevonen on kaunis. Niitä löytyy jokaiseen lähtöön, on isoja ja pieniä, tummia ja vaaleita. Suomenhevoset ovat terveitä ja pitkäikäisiä. Ne jaksavat vielä vanhoinakin päivinä intoutua leikkiin nuorempien hevosen seassa sekä touhuta yhdessä ihmisten kanssa. Suomenhevonen on turvallinen ja luotettava. Se soveltuu mainiosti myös lasten ratsuksi ja pienimmänkin taaperon suomenhevonen kantaa hellävaroen selässään.

Suomenhevonen on alkukantainen ja jäyhä kuin suomalainen mies. Se on silti aito ja rehellinen, ja sen ”junttimaisuus” on vain yksi niistä kaikista kiehtovista luonteenpiirteistä, joita suomenhevonen kätkee sisäänsä. Suomenhevosella on kuitenkin tunnetusti pilkettä silmäkulmassa, eikä sen pienille kommelluksille voi kuin hymyillä. Suomenhevonen on ennen kaikkea lojaali ja uskollinen ystävä suurella sydämellä. Jokainen yksilö on oma erilainen persoonansa ja sen ystävyyden ja luottavaisuuden voi ansaita vain vilpittömillä ja pyyteettömillä toimilla. Se kuuntelee kaikki murheet ja on läsnä, taltuttaen pahimmankin surun ja itkun antaen hulmuavan harjansa ottaa kyyneleet vastaan. Sitten se pehmeästi hamuilee turvallaan olkapäätäsi ja hengittää rauhallisesti kättäsi vasten kuin lohduttaakseen surun keskellä. Sen silmät uhkuvat lempeyttä ja viisautta. Kaiken konkretisoi sen vilpitön ja pyyteetön rakkaus omistajaansa tai hoitajaansa kohtaan. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun suomenhevonen tulee laitumen päästä innoissaan luoksesi ja hörähtää pehmeästi tervehtiäkseen sinua. Silloin tietää, että on saanut elämänmittaisen ystävän. 

Hyvää Suomenhevosen päivää kaikille! 
Pitäkää huolta rakkaista suomenhevosistamme 
ja vaalikaa kansallisaarrettamme. 
Ne ovat yli sadan vuoden aikana antaneet 
meille suomalaisille niin paljon, 
että olemme sen niille velkaa. 

torstai 4. syyskuuta 2014

Iloinen jälleennäkeminen

Muutama viikko takaperin meillä kävi tallilla vieraita. Hetken verran ilma oli täynnä jälleennäkemisen riemua ja haikeita muistoja, kun Hallan entinen vuokraaja ja kisaaja Salla tuli moikkaamaan meitä vuoden tauon jälkeen. Sallalle olen äärettömän kiitollinen kaikesta siitä, mitä hän on tehnyt Hallan eteen sekä siitä tuesta, mitä häneltä olen saanut vaikeina hetkinä tuittupäisen tammani kanssa. Niinpä olinkin erittäin otettu, kun vihdoin saatiin Sallan kanssa sovittua päivä jolloin Salla tuli moikkaamaan meitä. Salla halusi myös kertoa omat terveisensä käynnistään teille lukijoille.

"Täällä kirjoittelee Salla, Reetan (eli nykyisen Hallan) entinen vuokraaja. Omana aikanani hevonen siis kulki eri lempinimellä, mutta käytän tekstissä vain tamman nykyistä nimeä sekavuuksien välttämiseksi. Taustoista sen verran, että olen tuntenut Hallan siitä asti kun se oli 6-vuotias, mutta virallisesti vuokrasin sitä joulukuusta 2011 heinäkuuhun 2013. Tullessaan edelliselle omistajalleen Halla oli täysi raakile, jolla oli ratsastettu vasta pari kuukautta. Pikkuhiljaa tammaa kuitenkin koulutettiin eteenpäin, ja siitä kuoriutuikin melko lahjakas estehevonen. Kilpailin Hallan kanssa enimmäkseen esteitä 70-110cm tasolla, mutta myös muutamat koulu- ja kenttäkisat tuli käytyä. Jouduin kuitenkin jättämään hyvästit tammalle omistajien laitettua sen myyntiin kesällä 2013, ja niin Halla siirtyi Tiinan omistukseen.

Näin vuoden jälkeen sain mahdollisuuden tulla moikkaamaan Hallaa nykyiselle tallilleen, joten tietenkään en jättänyt tilaisuutta käyttämättä. Tiesin tamman päässeen todella hyvään kotiin, mutta silti yllätyin siinä tapahtuneista muutoksista. Omana aikanani Halla oli melkoinen stressaaja, joka ei malttanut seistä sekuntiakaan paikallaan. Nyt karsinassa kuitenkin odotti levollisen näköinen hevonen, joka seisoi koko kuntoonlaiton ajan täysin rauhallisesti paikoillaan. Uteliaisuus sen sijaan oli säilynyt, sillä sain heti osakseni perusteellisen turpatutkimuksen!

Selkään noustessa sama maltillisuus jatkui ja sain rauhassa asettua satulaan hevosen hötkyilemättä mihinkään suuntaan. Myös alun maastokävelyissä Halla oli rauhallisempi kuin ennen, mutta kaikista eniten yllätti muutos hevosen ratsastettavuudessa. Alusta asti tamma haki rehelliselle tuntumalle, mikä oli aikamoinen mahdottomuus vielä vuosi sitten. Myös ravin tahti oli helposti säädeltävissä ja Halla tuntui kuuntelevan apujani sataprosenttisesti, joten ero vanhaan säheltäjään oli melkoinen! Kyllähän meidän meno loppua kohden muuttui taas kiireisemmäksi, mutta ei siitä oikein voinut hevosta syyttää. Olin itse aika hukassa istuntani ja apujeni kanssa pienehkön suokin selässä, kun viimeisen vuoden ajan olen ratsastanut 15 senttiä korkeammilla puoliverisillä... Oli kuitenkin mahtavaa päästä pitkästä aikaa ratsastamaan vanhalla tutulla hevosella!

Kaikin puolin hyvää työtä Hallan kanssa oli kyllä tehty, sillä se oli saanut jopa hieman lisää massaa ja lihaksia, mikä on tuon ikiliikkujan kanssa todellinen saavutus. Vielä on varmasti työtä edessä, mutta tällä vauhdilla en osaa edes kuvitella Hallaa seuraavan vuoden päästä. Iso kiitos Tiinalle mahdollisuudesta päästä moikkaamaan rakasta hevosta, toivottavasti samanlainen reissu onnistuu vielä joskus uudestaan!"   Salla

2012

2014

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kaveriselfie

Eilen tanssittiin ripaskaa ja pidettiin YK:n neuvotteluja, mutta tänään nautittiin kesästä ja kärpäsistä! Löntysteltiin maastossa ilman satulaa ja murheen häivää (paitsi piinaavat ötökät jotka söi mun jalat ja kiusasi Hallaa!) kohti auringonlaskua. En olisi ikimaailmassa uskonut puoli vuotta sitten, että me pystyttäis kävelemään maastossa rauhallisesti pitkin ohjin ilman satulaa, mutta joskus ihmeitäkin tapahtuu. Vaikka miten paljon muu elämä potkisi päähän, niin onneksi näinä tällaisina hetkinä se kurja arki siirtyy edes hetkeksi taka-alalle. Luojan kiitos että olet olemassa! 


Nauttikaa rakkaista eläimistänne sillä mikään ei ole niin ehdotonta kuin niiden uskollisuus. 
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille! xoxo

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!


Hengissä ollaan, sekä Halla että omistaja. Viime aikoina omat henkilökohtaiset elämänmuutokset on vieneet niin paljon resursseja vapaa-ajasta, etten vaan yksinkertaisesti oo päässyt koneelle päivittämään blogia, vaikka lomaviikkojakin oli pari. Oikeastaan mun koko elämä on täydessä myllerryksessä ja välillä on itsekin vaikea pysyä tässä pyörityksessä mukana. Työ vie kaikki mehut ja siihen lisäksi yritän vielä jaksaa jakaa aikaani kaikelle muulle. Levätä ehtii sitten haudassakin, eikö?
Mutta se siitä anteeksipyytelystä,
mitä meille oikein kuuluu?

Halla on saanut viettää rentoa kesäelämää käytännössä lomaillen joka toinen viikko vähintään pari päivää. Samanaikaisesti mamma on ollut lietsussa ja potenut ankaraa morkkista, kun on jättänyt hevosensa liikutuksen vähemmälle. Toisaalta Halla ei ilmeisesti ole pistänyt pahakseen lomailusta, vaan enneminkin nauttinut vapaapäivistä laitumella heinää mutustaen tai loikoillen auringossa. Viime päivinä Halla on toiminut yllättävän hyvin siitä huolimatta, että se on ollut niin paljon vapaalla.

Ratsastin eilen neidin kevyesti läpi. Alkuun käytiin naapurin kanssa pitkällä maastokävelyllä (lue: juoruilulenkillä) jossa Halla käyttäytyi ihanan rauhallisesti. Mentiin vielä hetkeksi kentälle tuuppailemaan, mitä vähän itse alkuun jännitin, sillä ei olla oltu kentällä varmaan pariin viikkoon, kun Halla on aina kuumunut kentällä älyttömästi. Nyt se kuitenkin pysyi rauhallisena koko ajan. Työskenneltiin käytännössä koko aika ilman jalustimia, sillä olen huomannut, että pystyn itse istumaan paljon paremmin liikkeisiin ja sitä kautta vaikuttamaan hevoseen istunnalla. Vihdoin näyttäisi löytyvän keino laukankin kontrolloimiseen, sehän olikin vain omista vatsalihaksista kiinni... Vielä on paljon työtä  edessä, mutta selvä harppaus kohti parempaa on tapahtunut ainakin ratsastajassa.

Tänään olisi tarkoitus taas mennä vasta iltasella ratsastamaan, ettei ole niin pakahduttavan kuuma. Jatketaan tänään siitä mihin eilen jäätiin ja koitetaan vähän saada lisää suoruutta hevoseen. Eilen Halla tuntui koko ajan olevan vähintään kolmella mutkalla joka suuntaan ja siihen oli vaikea saada kunnon otetta, kun ensin karkaa ulkolapa ja sitten sisä takajalka ja pää ja ja ja... Nyt suurimpia projekteja on saada pidettyä hevosen menohalut ja pääkoppa kasassa sekä saada suoristettua korkkiruuviponia. Näistä on hyvä jatkaa!

Päivittelen vanhoja valmennuksia tänne blogiin jälkikäteen heti, kun postaukset ovat valmiit, eli kannattaa pysyä kuulolla.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kehitystä kuvina

Halla on ollut omistuksessani nyt noin yhdeksän kuukautta. Se ei loppupeleissä ole pitkä aika, varsinkaan jos puhutaan lihasten kasvattamisesta ja perusratsastettavuuden työstämisestä. Saan ainakin triplata tuon määrän ennen kuin oikeasti jotain isompaa on saatu aikaiseksi. Mutta onneksi jo näinkin lyhyessä ajassa muutoksia on tapahtunut parempaan suuntaan.

 
Halla elokuussa 2013     --     Halla huhtikuussa 2014
Näistä kuvista voi jo selkeästi huomata, että lähtökohtatilanne on aika karu. Hevonen on kulmikas eikä näkyviä lihaksia juurikaan ole. Kaula esimerkiksi on aivan väärän mallinen samoin kuin takamuskin. Uudemmat kuvat ovat viime viikolta ja näistä huomaakin jo, että koko hevosen ylälinja on parantunut, alakaula kutistunut ja peppua tullut lisää. Myös maha on näemmä pyöristynyt, vieläkään se ei tosin ole lihava, sillä kylkiluut tuntuvat ilman voimankäyttöä :D Lisäksi kuvista erottaa selvästi, miten Hallan väritys on muuttunut kesän ja talven välissä, mikä on mielestäni aika erikoista.

Ratsastuksellisesti kehitystä on myös tapahtunut hurjasti. Alkuun Halla vältteli kuolaintuntumaa ja pakeni helposti kuolaimen taakse, jolloin se pääsi myös juoksemaan ratsastajan alta. Pitkälti alkukuukaudet meillä olikin pelkkää kaahottamista ja vasta talven aikana ollaan kunnolla päästy jyvälle siitä, mikä vauhti on sopiva. Vieläkin laukan kanssa on paljon tekemistä, mikä pitkälti johtuu Hallan huonosta kunnosta ja tasapainosta. Esteillä puolestaan on löydetty yhteinen sävel ja mysteerisiä kieltoja ei ole enää tullut. Alkuaikoina Halla siis kielteli milloin millekin esteelle, eikä syytä kieltelylle selvinnyt. Nyt kuitenkin Halla antaa myös esteillä ratsastaa ja ratsastajan tuoda kunnolla esteelle sekä päättää vauhdista. Nyt ei myöskään ihan joka väliin tarvitse tehdä voltteja, vaan mopo pysyy käsissä (ja tulee jopa esteiden välillä takaisin!!) lähes aina. Kaikesta huolimatta olen enemmän kuin tyytyväinen meidän edistykseen.

Halla elokuu 2013
Halla huhtikuu 2014
Vielä on paljon tehtävää ja työstettävää, mutta nyt vain jatketaan samaan malliin johdonmukaista treenaamista ja pidetään tavoitteet korkeana! Kiinnostaisiko teitä lukijoita kuulla lisää meidän lähi- ja pitkän tähtäimen tavoitteista (ja haaveista)?

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Road trip to Niinisalo

Sunnuntaina 20.4. pakattiin kimpsut ja kampsut sekä hevoset autoon ja lähdettiin Heinin ja tukijoukkojen (lue: kuskien) kera köröttelemään kohti Niinisaloa! Vanha sika-auton nokka nytkähti tallin pihasta noin tunti alkuperäistä arviota myöhemmin, eli liikkeelle lähdettiin noin yhdeltä päivällä. Aurinkoinen pääsiäispäivä siivitti matkantekoa, josta muodostuikin pitkä ja raskas reissu kaikille matkantekijöille. Mutkien ja pelottavien hiekkatie-erikoiskoepätkien jälkeen löydettiin perille Niinisalon maastoesteille ja sitten eikun loikkimaan!

Kerrottakoot vielä, että itsehän olin ensimmäisten esteiden nähtyäni selässä aivan paskajäykkänä, että en varmana hyppää ja me mennäänkin Hallan kanssa vaan noita maassa lojuvia risuja. Onneksi oli kaveri mukana, joka kokeneempana hyppääjänä meni edeltä ja sitten uskaltauduin itsekin hyppäämään. Halla ei epäröinyt esteitä hetkeäkään! Se loikki mennen tullen kaikki kummallisimmatkin esteet ilman kyttäämistä ja alashypynkin tuli kuin vettä vaan vaikka kuski roikkui paniikinomaisesti kyydissä. Tällä reissulla kyllä oli Hallan jarrut jääneet kotiin ja pahasti, minkä vuoksi jouduin välillä ottamaan kovemminkin kiinni, kun ei neiti meinannut pysähtyä millään. Onneksi meno vähän rauhoittui loppua kohden ja päästiin yhdessä nauttimaan menosta ilman takakireää kuskia ja yli-innokasta nelijalkaista. Selkeästi maastoesteet on kyllä Hallan juttu, sillä se ihan syttyi päästessään kiertämään pienen radan treenien lopussa. Eiköhän me vielä palata tämän kesän aikana maastoesteille... ;)

Lopuksi vielä hieman kuvasaastetta päivältä (lisää kuvia tulee jahka Heiniltä saan loput kuvat)

Alkuverryttelyä Makroilla, kumpikohan hyppäsi enemmän, kuski vai putte?



Tämä este osoittautui sekä kuskille että hevoselle vaikeimmaksi esteeksi, sillä paikkaa ei meinannut millään löytyä.
Päädyttiin joka hyppykerralla aivan liian pohjaan, mutta hienosti Halla pelasti tunarin kuskinsa pinteestä kerta toisensa jälkeen!


Radan pelottavin este, kiinteä ja iso tumma laatikko, mikä edestäpäin näytti paljon pelottavammalta ja isommalta...

"Mites tästä nyt muka pitäisi mennä?"

"No annappa kun mestari näyttää!"

Tosielämän Emma ja Polle... (Huomatkaa miten hyvin ponski venyy!)

Viimeinen venytys ja se on siinä!

Sneak peek!

Pientä esimakua meidän eilisistä pääsiäisriennoista! Kattavampaa postausta tulossa myöhemmin ;)


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Påsk

Tänään aamu alkoi aikaisin, kun suuntasin Eriksnäsiin ystäväni Veeran kisahoitaja-apulaiseksi Skaran järjestämiin seurakoulukilpailuihin. Hierveän suurta hommaahan mulla ei hoitajan merkeissä ollut, kiitos Veeran, joka on hyvin omatoiminen kilpailija. :D Niinpä keskityin suurimmaksi osaksi kuvailemaan suorituksia. Ihanaa, kun sattuikin niin aurinkoinen ja lämmin kisapäivä, että pystyi huoletta istuskella katsomossa kentän laidalla ohuemmassakin hupparissa.


  

Meidän koulutunti peruuntui tältä päivältä, joten lähdettiin sitten Hallan kanssa maastoilemaan! Käytiin parin tunnin tutkimusmatkailulla ja löydettiin loistava laukkasuora sekä treenattiin vähän mäkilähtöjä, eli peppulihastreeniä mäissä. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen siitä, että mulla on noin upea suomenhevonen omistuksessani! Kävellessä pitkin metsäpolkuja tai katsellessa maisemia hiekkakuoppamäen huipulta aika tuntuu pysähtyvän. Sitä on vain siinä hetkessä.

Loppulomalle ei ole suurempia varmistettuja suunnitelmia. Sunnuntaina saattaa olla, että lähdetään Hallan kanssa päiväreissulle, mutta mikään ei ole vielä satavarmaa. Aion nyt kuitenkin levätä ja ottaa hevosteluunkin kevyemmän ja rennomman otteen hetkeksi. Aina ei vaan jaksa paiskia töitä sata lasissa, vaan välillä täytyy myös pystyä hengähtämään. Tämän pääsiäisen hengähdän ja nautin olosta Hallan sekä omien läheisteni kanssa mitä parhaimmasta säästä. Ensi viikolla on sitten kouluviikko ja tuleekin taas muutaman päivän ratsastustauko. Ensi viikolla täytyy myös muistaa hoitaa Hallan ja Morin rokotukset...


Ihanaa, rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä teille kaikille 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Treenipäiväkirja: Pantsun valmennus

Viime perjantaina 11.4. kävi meidän kotitallilla hirveä kuhina. Aamulla yhdeksältä tallin viereisellä parkkipaikalla oli jo useita autoja sekä vieras traileri, täysin poiketen normaalista perjantaiaamusta. Poikkeusjärjestelyt aiheutti maankuulu Piia Pantsu, joka saapui tallillemme valmentamaan kisakautta aloittelevia ratsukoita sekä muita harrastelijoita. Myös kuunteluoppilaita maneesin laidalla riitti. Itse pääsin Pantsun ensimmäiseen valmennusryhmään, joten vältyimme pahimmalta kuhinalta. Tällä kertaa olimme ilmoittautuneet kouluvalmennukseen, sillä halusin testata myös Pantsun rankoiksi ja vaativiksi kehutut koulukiemurat. Sitten ei kun härkää sarvista, likka aamusta varhain ylös ja puunaamaan hevosta. Halla sai myös vakavasti otettavan kouluratsun tyyliin oikein pintelit jalkaansa ja näytti aivan siltä kuin olisimme olleet kisoihin lähdössä. Tai siis ainakin mun silmääni.

Omat odotukset eivät meidän osalta olleet kovin suuret, sillä tiedostin jo hyvissä ajoin, että Hallan kestävyyskunto tuskin riittää pitkiin laukkatyöskentelyihin ja muutenkin raskaaseen koulutuntiin. Tavoitteenani olikin suoriutua tunnista rennosti ja hyvillä mielin ja päästä näyttämään Piialle meidän edistymisaskelia. Kehuja edistymisestä tulikin reippaasti ja kannustusta sekä hyviä neuvoja jatkoa ajatellen saimme kotiinviemisiksi.





Alkuun verryttelimme rauhassa kevennellen ja taivutellen hevosia volteilla ja avoilla. Halla oli alkutunnista melko tahmea ja jäykkä, se ei halunnut tulla rehellisesti avuille ja yritti pyristellä taivutuksia vastaan. Halla kuitenkin rentoutui muutaman avon jälkeen ja sai Piialtakin kommentin, että hevonen selvästi rentoutuu nopeammin taivutuksilla ja rauhallisilla otteilla, näitä siis jatkossakin käytämme treeneissä apuna. Samaa harjoitusta jatkoimme laukassa, joka ei ollut ihan niin helppo juttui kuin ravissa. Halla kuitenkin pysyi hienosti avuilla eikä vetänyt itseään vahvaksi ja pitkäksi tai alkanut kaahottaa, kuten yleensä laukassa kun tehdään vaikeita juttuja.Verryttelyn jälkeen siirryimme ympyrälle harjoittelemaan sulku- ja vastataivutuksia ensin käynnissä, sitten ravissa ja loppuun laukassa. Hallalle tällaiset treenit ovat erittäin haastavia mutta samalla myös hyvin kehittäviä. Käynti ja ravitehtävät sujuivat oman mittapuun mukaan hyvin, mutta laukassa Hallan heikohkon tasapainon vuoksi keskityimme vain suoruuteen ja hyvän rauhallisen laukan ylläpitämiseen väsymyksestä huolimatta. Mielestäni on turha vaatia hevoselta liikoja, sillä se ei loppupeleissä palvele ketään osapuolta. Kyllä me vielä päästään laukkasulkuja hinkkaamaan vaikka millä mitalla, mutta niiden aika on sitten myöhemmin. Loppuun vielä keventelyt eteen alas ja pieniä pätkiä askeleen pidennyksiä rauhallisessa temmossa.

Kaiken kaikkiaan olin hyvin tyytyväinen valmennukseen ja odotan innolla seuraavaa valmennusta toukokuun lopussa! Vielä en tiedä, nähdäänkö meidät seuraavassa Pantsussa sileällä vai hyppäämässä, aika näyttää. Tärkeimpinä kotiläksyinä valmennuksesta tuli laukan työstäminen ja kehittäminen sekä tuo kuvissakin näkyvä järkyttävä istuntavirhe. Ai että olenkin sättinyt itseäni tuosta könötyksestä ja noista kyynärpäistä, täytyy nyt äkkiä saada koulusatula hankittua ja meidän kouluvalmentaja vahtimaan mun istuntaa. Hevonen sai Pantsulta paljon kehuja kehittymisestään ja ravista, joka oli Piian mukaan laadukas, rauhallinen ja tasainen. Minä puolestani sain positiivista palautetta oman ratsastukseni osalta, sillä viime vuoden loppuun verrattuna oma ratsastamiseni on parantunut sekä aktivoitunut huomattavasti enkä jää enää niin passiiviseksi. Näillä eväillä jatketaan siis treenejä kohti kesää!


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Uusi alku

"Every story has an end
But in life every end
Is a new beginning"


Miten aloitetaan alusta? Tai voiko edes aloittaa alusta? Miksi edes puhua "alusta aloittamisesta", miksei tämä ole vain seuraava sivu mun kirjassani? Paljon kysymyksiä pyörii päässä. Tämän uuden blogin aloittamista mietin pitkään ja hartaasti. Jaksanko aloittaa kaiken alusta? Mitä jos tässäkin käy niin kuin aikasemmin ja kyllästyn bloggaamiseen, tai aika ei riitä enää? Aikaa ei ihmisellä yksinkertaisesti ole enempää kuin mitä on annettu. Se, miten sen käyttää on taas asia erikseen... Mutta koskaan ei voi tietää jos ei edes yritä ja loppupeleissä, mitä siinä menettää? Rikkauttahan se vain on, että pystyy yrittämään uudelleen pettymyksistä huolimatta. Eikun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, sanoo suomalainen!

Toinen kysymys, mitä huomasin pähkäileväni monesti (ja osittain mietin vielä yhä edelleen tätä kirjoittaessa) oli vanhan blogin linkittäminen uuteen. Olisiko pitänyt vain antaa vanhan blogin painua unholaan ja aloittaa kaikki ihan alusta, keräten kaikki uudet lukijat sun muut. Mutta tästä epävarmuudesta huolimatta päätin linkittää vanhaan Iltapäiväpullaan tämän uuden blogin. Tavallaan on itselleni lohdullisempaa ajatella, että tämä ei ole alusta aloittaminen tai osoitus, että olisin luovuttanut Iltapäiväpullan kanssa. Iltapäiväpulla jää siis ainakin toistaiseksi nettiin ja on edelleen luettavissa. On siellä mulle paljon tärkeitä tekstejä, joita en haluaisi noin vain heittää roskikseen. Olkoot Iltapäiväpulla eräänlainen elämänvaiheen alku, keskikohta ja loppu. Epilogi uudelle tarinalle, jonka kerron teille tässä ja nyt. Tarina minusta ja (kliseisesti) siitä, kuinka ikuisen haaveilijan unelmista voi tulla totta. Päiväkirja elämästä kuvankauniin suomenhevostammani, Hallan kanssa.

Huomaan kaipaavani monesti kirjoittamista. Sitä pientäkin vertaistukea lukijoilta ja kanssabloggaajilta hevosarjen ylä- ja alamäissä. Ja pelkkää pitkää ja mutkikasta vuoristorataahan tämä meidän yhteiselo jukuripäisen kuumakaisan kanssa on! Enkä nyt siis puhu vain hevosen tammamaisesta luonteesta (note to self: älä enää IKINÄ osta tammaa!), vaan myös omista tavoitteista, haaveista ja suunnitelmista Hallan kanssa. Yhtä lailla olisi hyvä saada johonkin purettua mietteitä hevosharrastuksesta, sillä se on työn/opiskelun lisäksi oikeastaan ainoa edes vähän tavoitteellinen juttu mun elämässä tällä hetkellä. Jostain on pakko karsia.

Tämän pränikän blogin suhteen olen tehnyt muutamia uudistuksia vanhaan nähden uuden nimen ja ulkoasun lisäksi. Tarkoitus on jatkossa pysyä vain hevosaiheisissa postauksissa. Tottakai heppatytön arkeen kuuluu myös paljon muutakin ja voi olla, että pari hevosetontakin postausta eksyy seuraan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Muutenkin aion jatkossa kirjoittaa blogia enemmän itselle, kuin päiväkirjana tai muistiona. Tottakai arvostan jokaista kommenttianne ja toiveita postauksista ynnä muusta saa mielellään esittää! Koitan kuitenkin olla ottamatta paineita kirjoittamisesta ja kirjoitan silloin, kun on jotain asiaa. Mikäli sinua kiinnostaa lukea ja tutustua tarkemmin, yläpalkista löydät nyt kunnolliset esittelyt sekä minusta että Hallasta ja muuta epäoleellista tietoa meihin liittyen, vihdoinkin! Myöhemmin on tarkoitus myös postata hieman meidän historiasta erikseen ja yhdessä.

Mutta sen enempää jaarittelematta, tervetuloa - sinä rakas lukija, tai satunnainen kävijä - seuraamaan tämän tiimin edesottamuksia, toivottavasti viihdyt seurassamme ja muista, että mielipiteesi on meille tärkeä!