Sunnuntaina 20.4. pakattiin kimpsut ja kampsut sekä hevoset autoon ja lähdettiin
Heinin ja tukijoukkojen (lue: kuskien) kera köröttelemään kohti Niinisaloa! Vanha sika-auton nokka nytkähti tallin pihasta noin tunti alkuperäistä arviota myöhemmin, eli liikkeelle lähdettiin noin yhdeltä päivällä. Aurinkoinen pääsiäispäivä siivitti matkantekoa, josta muodostuikin pitkä ja raskas reissu kaikille matkantekijöille. Mutkien ja pelottavien hiekkatie-erikoiskoepätkien jälkeen löydettiin perille Niinisalon maastoesteille ja sitten eikun loikkimaan!
Kerrottakoot vielä, että itsehän olin ensimmäisten esteiden nähtyäni selässä aivan paskajäykkänä, että en varmana hyppää ja me mennäänkin Hallan kanssa vaan noita maassa lojuvia risuja. Onneksi oli kaveri mukana, joka kokeneempana hyppääjänä meni edeltä ja sitten uskaltauduin itsekin hyppäämään. Halla ei epäröinyt esteitä hetkeäkään! Se loikki mennen tullen kaikki kummallisimmatkin esteet ilman kyttäämistä ja alashypynkin tuli kuin vettä vaan vaikka kuski roikkui paniikinomaisesti kyydissä. Tällä reissulla kyllä oli Hallan jarrut jääneet kotiin ja pahasti, minkä vuoksi jouduin välillä ottamaan kovemminkin kiinni, kun ei neiti meinannut pysähtyä millään. Onneksi meno vähän rauhoittui loppua kohden ja päästiin yhdessä nauttimaan menosta ilman takakireää kuskia ja yli-innokasta nelijalkaista. Selkeästi maastoesteet on kyllä Hallan juttu, sillä se ihan syttyi päästessään kiertämään pienen radan treenien lopussa. Eiköhän me vielä palata tämän kesän aikana maastoesteille... ;)
Lopuksi vielä hieman kuvasaastetta päivältä (lisää kuvia tulee jahka Heiniltä saan loput kuvat)
 |
| Alkuverryttelyä Makroilla, kumpikohan hyppäsi enemmän, kuski vai putte? |
 |
Tämä este osoittautui sekä kuskille että hevoselle vaikeimmaksi esteeksi, sillä paikkaa ei meinannut millään löytyä.
Päädyttiin joka hyppykerralla aivan liian pohjaan, mutta hienosti Halla pelasti tunarin kuskinsa pinteestä kerta toisensa jälkeen! |
 |
| Radan pelottavin este, kiinteä ja iso tumma laatikko, mikä edestäpäin näytti paljon pelottavammalta ja isommalta... |
 |
| "Mites tästä nyt muka pitäisi mennä?" |
 |
| "No annappa kun mestari näyttää!" |
 |
| Tosielämän Emma ja Polle... (Huomatkaa miten hyvin ponski venyy!) |
 |
| Viimeinen venytys ja se on siinä! |
Hei, liityin blogisi lukijaksi jokunen päivä sitten mutten silloin ehtinyt kommentoida.. Todella kivan oloinen blogi, mielenkiinnolla jään seuraamaan teidän treenejä, varsinkin kun sinullakin on suokki treenikaverina :) Maastoesteet houkuttelisi minuakin kovasti, mutta olen niin arka jo rataesteillä että saa nähdä uskaltaudunko koskaan kokeilemaan enempää kuin maastopoluille kaatuneita puunrunkoja :D
VastaaPoistaTreeni-iloa teille! :)
Terveisin Elisa, http://elisanratsastuspaivakirja.blogspot.fi/
Kiitos Elisa kommentistasi! :) Nää suokit on vaan parhaita, vie kyllä sydämen ihan täysin! Aluksi mua jännitti nuo pienetkin esteet tosi paljon, mutta äkkiä se jännitys unohtui kun oli kaveri heppoineen mukana, joka oli aikaisemmin maastoesteitä hypännyt. Ehkä se suurin kammo tulee siitä, ettei ne esteet anna armoa, jos hevonen tekeekin virhearvioinnin ja sotkeutuu esteeseen. Mutta niin kauan kun kaikki on hyvin, niin ei huolia ja murheita :D
VastaaPoistaTreeni-iloa ja aurinkoisia kevätpäiviä myös teille! :)